israeli

Search for Reality

Kaksi-kolmevuotiseen armeijaan kuuluu myös Israelin historia. Valmistuminen tapahtuu Itkumuurin vieressä, tai muulla pyhällä tai merkittävällä Israelin "valuuttamerkillä"

Viime viikolla (viikkohan täällä alkaa näin sunnuntaisin) tapahtui taas kaikenlaista. Terroristi-iskuja, puukotuksia ja kuolemaa. On järkyttävää huomata, kuinka siihen voi tottua: oma asenne alkaa muuttua kyyniseksi ja välinpitämättömäksi. Ai Damascus-portilla tapahtui jotain? Yllätys.

Jerusalemissa aseet, poliisi ja armeija näkyvät jokapäiväisessä katukuvassa. Tuntuu, että propagandalta ei voi välttyä missään. Joko puolustetaan Israelia tai sitten Palestiinaa, toisen näkökulma onkin sitten "jo eri tarina". Holokaustiuhrit, joista puhutaan ainoastaan juutalaisina, hyvittävät sionismia. Palestiinalaisia naapuristoja tuhotaan, ihmisiä siirretään pakolaisleireille. Ei muistuta yhtään esimerkisi Varsovaa, eh? Tilanne on täysin solmussa, joten on lähes mahdotonta saada kokonaiskuvaa molemmista puolista ja kaikista konflikteista. Juutalaiset vs muslimit, Israel vs Palestiina ja lista jatkuu. 

Onneksi mulla on sentään yksi erittäin antoisa kurssi Bezalelissa, (jota pitäisin jopa neutraalina!) joka ironista kyllä käsittelee poliittista taidetta. Esimerkiksi historian tunnit taas kun mennään juutalaisen historian mukaan. Luultavasti saman, mitä opetetaan armeijassa.

Tää kaikki tuottaa päänvaivaa valokuvaamisen kanssa. Minkä kuvaaminen on eettisesti oikein? Olen pohtinut paljon, haluanko edes kuvata konfliktiin liittyvää materiaalia täällä ollessani ja jos haluan, miten voisin toteuttaa sen uudella tavalla? Onneksi Jerusalem, ja koko maa (olkoon sitten Palestiina tai Israel), tarjoaa myös paljon muutakin kuin vihaa ja tuhoa. Ehkä pitäisikin lähteä kehittelemään projektia täysin vastakkaisesta suunnasta, mitä se ikinä sitten olisikaan.

/"Something happened at Damascus gate? Suprise." It is crazy how quickly you get adjusted to news here. Stabbings, terrorism and dying but people are at the same time getting married, growing old and continuing their everyday lives. What else you could do? 

In Jerusalem you can see guns, police and army in the streets in the middle of the everyday life. It is impossible to escape from propaganda. Either from Palestine or Israel, other's point of view is "the whole different story". Situation is unsolvable and finding the real image of both sides is hard.

Luckily I have one class in Bezalel which I could consider as politically neutral! Ironically it is about political art. For examples the history lessons are about israeli history. Probably the same which they are teaching in the army.

Everything this is making me a headache considering what I want to photograph. What is ethically right? Do I even want to photograph anything considering the conflict? If I do, how I make it better than all the earlier photographers? Fortunately Jerusalem and the whole country (Israel or Palestine, whatever) is also so much more than only hate and destruction. So maybe I should start my project from opposite direction. We will see.

-Anna

Confusion

Ajattelin kirjoittaa tähän postaukseen yhteenvedon ajatuksistani Jerusalemista. Aloitin ja pyyhin tekstin niin monta kertaa, että lopulta päätin luovuttaa.

Jerusalemi on ehdottomasti poliittisin ja uskonnollisin kaupunki, missä olen koskaan käynyt. Samaan aikaan voit käydä kellareissa teknobileissä ja olla paikallisten hipstereiden ympäröimänä. Kontrastin pystyy löytämään kaikkialta.

/I was going to tell you about my thoughts of Jerusalem. I started and erased the text so many times that I finally gave up.

This city is definitely the most political and religious place I have ever been. But at the same time you can spend your evening underground in techno club surrounded by local hipsters. The contrast can be found from everywhere.

-Anna

When Jerusalem prays

Asun tällä hetkellä Jerusalemissa Rehaviassa, entisessä "intellektuellien" kaupunginosassa, jota nykyään asuttaa ortodoksijuutalaiset. Tiukkojen uskomusten vuoksi sapatti saattaa Rehavian alueella olla hyvinkin hiljaista aikaa. Perjantaina iltapäivästä viimeisetkin hattupäät kiirehtivät koteihinsa pulisongit hulmuten, osa kaduista suljetaan autoilta ja hiljaisuus alkaa.

Viime viikonloppuna päätin paeta hiljaisuutta Tel Aviviin (osasyynä päähän soimaan jäänyt lause: "Kun Jerusalem rukoilee, Tel Aviv juhlii"). Rantakaupunki näytti harmaimman puolensa, ja vaikka edelleen suuri osa liikkeistä oli suljettuna, löytyi illalla parikin mukavaa istuskelupaikkaa. 

Vaihtarimeininki on lähtenyt hyvin käyntiin ja kieltäkin on ehtinyt jo vähän oppimaan, vaikkakin vokaalien puuttuminen tekstistä vaikeuttaakin hommaa huomattavasti. Rutiinit eivät ole vielä ehtineet vakiintua, nukun joko pitkälle päivään tai herään jo kello 7 aamulla ja haahuilen keskustassa sekä kaupungin laitamilla. Ehkä tilanne pian muuttuu, kun pääsen aloittamaan ensimmäiset kurssit tällä ja ensi viikolla! 

/At the moment I am living here in Jerusalem in Rehavia. The old neighbourhood of intellectuals and nowadays the home of some orthodox jews. Because of stright religion the sabbath can be very quiet time. When Friday afternoon comes even the last men are rushing home hat in their head and sideburns flying, some of the roads are blocked from cars and silence begins.

Last weekend I run away that silence in Tel Aviv (When Jerusalem prays, Tel Aviv is partying). The beach city showed us its most gray side and even though big part of places were closed, we found a very nice place to pass our evening.

Exchange semester has started great and I have learned also a bit of language even though missing vocals aren't making it any easier. Routines haven't yet taken a root. Sometimes I sleep long till the afternoon, sometimes I am already waken up at 7 am. I wander in the city center or wrong side of the tracks. Maybe something changes when I get to start my classes during this or the next week!

-Anna