hitchhiking

A lot of History and Good food

En voi sanoa enää yhtäkään huonoa sanaa rekkakuskeista (vaikka ei minulla kyllä aikasemminkaan mitään erityisen pahaa sanottavana heistä ollut), ainakaan yhdestä puolalaisesta, joka ajoi meidät Slovakian rajalta suoraan Krakovaan tarjoten kahvia, olutta ja majoitusta (tosin viimeisimmästä kieltäydyimme)! Hidas matkanteko monta tonnia painavan rekan kyydissä kiemurrellen pitkin Slovakian havumetsäisiä vuoria tuntui luksukselta.

Luksustelu jatkui Krakovassakin: vanha juutalainen kortteli on täynnä kahviloita, ravintoloita ja muita paikkoja. Tuiskun lähdettyä Suomeen ja jäätyäni yksin tuntui ihan hyvältä laittaa pari euroa budjetista enemmän ruokaan ja lasilliseen viiniä. Päivät kulutin kävelemällä kaupungin lähiosissä.

Eräänä päivänä löysin viehättävän polun, joka kulki läpi matalan metsän. Hetken matkaa käveltyäni huomasin tallovani juutalaishautoja natsien pakkotyöleirin vieressä. Pari päivää myöhemmin sain kuitenkin tietää, että kaikki näkemäni oli vain uskomattoman aidontuntuinen metsittynyt elokuvalavastus Shcindlerin listasta. 

Kiitos vain Spielberg aiheuttamastasi sydäristä.

/I can say nomore any bad things about truck drivers (though I didn't have any specific things to blame them even earlier). At least about this one Polish who drove us all the way from Slovakia's border to Krakow offering coffee, beer and place to stay (we refused the latest offer)! Slow journey in a truck which weighted many tons through Slovakia's foresty mountains felt like luxury.

The luxury continued in Krakow. Old Jewish district is full of restaurants, cafes and other nice places. Since Tuisku went back to Finland and I was alone again it didn't feel bad to add couple more euros from my budget into the food and a glass of wine. During the days I was just wandering around the city. 

One day I found that lovely little path through the forest until I realised I was walking over Jewish graves next to nazis' labor work camp. After a while I got to know that actually it's a replica from Schindler's list movie which looks and feels exactly the same you would expect from Nazi death camp.

Thanks Spielberg for giving me a heart attack.

-Anna

Rock, Paper, Scissors

Kivi, paperi, sakset! - Budapest vai Bratislava? Budapest voitti. 

Balkanilla on omituinen liftauskulttuuri: Monet varoittavat, etteivät paikalliset ymmärrä liftausta tai ota kyytiin, mutta aina kun kysyt hostellilta helpointa keinoa päästä paikasta toiseen, he suosittelevat liftausta.

Syynä saattaa olla hieman epämääräiset bussiaikataulut (johon ei yhtään auta suunnitelmaton matkaaminen, jossa on lyhyet varoitusajat). Albaniassa ei ole linja-autoasemia, vaan bussit lähtevät kadunkulmilta, Bosnian kilpailevat yritykset eivät paljasta mitään toisten firmojen busseista ja unohtavat päivittää nettisivujaan ja Unkarissa on mysteeribussi, joka kyllä kulkee, mutta kukaan ei tiedä mistä siihen saisi ostettua liput. Tähän mennessä liftaus onkin siis ollut hyvä vaihtoehto.

Budapestiin lähtiessämme Zagrebin hostellin (Mali Mrak) pitäjämme, Igor, lahjoitti meille aamulla matkaeväät ja ajoi meidät kaupunginlaitamalle kyltin kanssa.

Saimme nopeasti kyydin "parempaan" liftauspaikkaan ja seuraavaksi jumitimmekin moottoritien varrella olevalla huoltoasemalla. Liftaaminen oli onnetonta ja tottakai niinä päivinä kun jumitat painava reppu selässä tien varrella on aurinkoinen päivä. Samaiselle huoltoasemalle päätyi kuitenkin myös Budapestista kotoisin oleva Gabor, jonka kanssa onnistuimme lopulta saamaan kyydin rajalle kahdelta kroatialaiselta jätkältä (tottakai pakollisen kaljapysähdyksen jälkeen). 

Rajalta matka jatkui lyhyemmillä kyydeillä, kunnes auringon jo laskiessa saimme kyydin Balatonille matkalla olevalta mieheltä. Puolessa välissä matkaa hän kuitenkin lupautui heittämään meidät Budapestiin saakka! "Sillä jos toista ihmistä voi auttaa jollain tavalla, siihen tilaisuuteen on tartuttava".

/Rock, paper, scissors! - Budapest or Bratislava? The winner was Budapest.

The Balkans have a weird hitchhiking culture. Many people are warning you about the fact that locals aren't so used to hitchhikers but always when you ask which is the easiest way to get from place A to B they are recommending hitchhiking. 

One reason to that might be the uncertain bus timetable (Travelling without the plans isn't helping when you are making the decisions with a short notice time). In Albania they don't have bus stations, buses are just leaving from random street corners. In Bosnia the different firms forget to update their web pages and aren't telling anything about their competitors' offers. And in Hungary there is this mystery bus in which nobody knows where to buy tickets. So, this far hitchhiking has been a good option.

When we were leaving to Budapest, the owner of the Mali Mrak hostel in Zagreb, Igor, bought us some snacks and give us a ride to the outskirt of the city with a sign.

We got first ride quikly to a "better" spot and the next thing was sitting in a gas station next to a highway. There were almost no cars and the situation looked like a disaster. After a while also Gabor from Budapest stucked in same gas station with us. Together we still managed to get a ride to a border from two Croatian guys (of course after stopping to drink beer).

From border our trip continued with short rides until when the sun was already setting we got a ride from man who was on his way to Balaton. In a half way he promised to drive us all way to Budapest! Because "if you have a chance to help another human being you have to take that chance".

-Anna