croatia

Rock, Paper, Scissors

Kivi, paperi, sakset! - Budapest vai Bratislava? Budapest voitti. 

Balkanilla on omituinen liftauskulttuuri: Monet varoittavat, etteivät paikalliset ymmärrä liftausta tai ota kyytiin, mutta aina kun kysyt hostellilta helpointa keinoa päästä paikasta toiseen, he suosittelevat liftausta.

Syynä saattaa olla hieman epämääräiset bussiaikataulut (johon ei yhtään auta suunnitelmaton matkaaminen, jossa on lyhyet varoitusajat). Albaniassa ei ole linja-autoasemia, vaan bussit lähtevät kadunkulmilta, Bosnian kilpailevat yritykset eivät paljasta mitään toisten firmojen busseista ja unohtavat päivittää nettisivujaan ja Unkarissa on mysteeribussi, joka kyllä kulkee, mutta kukaan ei tiedä mistä siihen saisi ostettua liput. Tähän mennessä liftaus onkin siis ollut hyvä vaihtoehto.

Budapestiin lähtiessämme Zagrebin hostellin (Mali Mrak) pitäjämme, Igor, lahjoitti meille aamulla matkaeväät ja ajoi meidät kaupunginlaitamalle kyltin kanssa.

Saimme nopeasti kyydin "parempaan" liftauspaikkaan ja seuraavaksi jumitimmekin moottoritien varrella olevalla huoltoasemalla. Liftaaminen oli onnetonta ja tottakai niinä päivinä kun jumitat painava reppu selässä tien varrella on aurinkoinen päivä. Samaiselle huoltoasemalle päätyi kuitenkin myös Budapestista kotoisin oleva Gabor, jonka kanssa onnistuimme lopulta saamaan kyydin rajalle kahdelta kroatialaiselta jätkältä (tottakai pakollisen kaljapysähdyksen jälkeen). 

Rajalta matka jatkui lyhyemmillä kyydeillä, kunnes auringon jo laskiessa saimme kyydin Balatonille matkalla olevalta mieheltä. Puolessa välissä matkaa hän kuitenkin lupautui heittämään meidät Budapestiin saakka! "Sillä jos toista ihmistä voi auttaa jollain tavalla, siihen tilaisuuteen on tartuttava".

/Rock, paper, scissors! - Budapest or Bratislava? The winner was Budapest.

The Balkans have a weird hitchhiking culture. Many people are warning you about the fact that locals aren't so used to hitchhikers but always when you ask which is the easiest way to get from place A to B they are recommending hitchhiking. 

One reason to that might be the uncertain bus timetable (Travelling without the plans isn't helping when you are making the decisions with a short notice time). In Albania they don't have bus stations, buses are just leaving from random street corners. In Bosnia the different firms forget to update their web pages and aren't telling anything about their competitors' offers. And in Hungary there is this mystery bus in which nobody knows where to buy tickets. So, this far hitchhiking has been a good option.

When we were leaving to Budapest, the owner of the Mali Mrak hostel in Zagreb, Igor, bought us some snacks and give us a ride to the outskirt of the city with a sign.

We got first ride quikly to a "better" spot and the next thing was sitting in a gas station next to a highway. There were almost no cars and the situation looked like a disaster. After a while also Gabor from Budapest stucked in same gas station with us. Together we still managed to get a ride to a border from two Croatian guys (of course after stopping to drink beer).

From border our trip continued with short rides until when the sun was already setting we got a ride from man who was on his way to Balaton. In a half way he promised to drive us all way to Budapest! Because "if you have a chance to help another human being you have to take that chance".

-Anna

hc punk and hiking

anna-valli-zagreb-14.jpg

Kroatiasta löytyy ääripäitä: Voit grillata itseäsi Splitin aurinkorannalla muiden turistien seurassa tai lähteä kuuntelemaan underground hc-punkkia squat Medikalle Zagrebissa. Sulattava helle muuttuu peittojen alla tärisemiseksi ja metsävaelluksen jälkeen voit löytää itsesi suurkaupungin kaduilta.

Reittimme kulki siis Splitin, Plitvicen ja Zagrebin kautta. Näistä kolmesta Split oli kaikkein kallein ja turistein. Hostellin löytäminen keskellä yötä täyteen buukatuista majapaikoista oli lähestulkoon mahdotonta. Muutaman päivän rantaloma kauniissa kaupungissa oli ihan hauskaa vaihtelua, mutta mieluusti sieltä kiipesi Plitvicen kansallispuistolle vievään bussiin.

Plitviceen on kuukausi sitten avattu alueen ensimmäinen hostelli (Falling lakes), jonka ihana henkilökunta opasti ja auttoi kaikessa: vaellusreiteissä, matkansuunnittelussa ja mitä ikinä keksit kysyäkään. Lähdimme seuraavana päivänä itse järville - raahustamaan japanilaisen turistilauman taakse. Tilanteen onneksi pelasti metsässä kiemurteleva vaellusreitti, jossa sai kulkea täysin omassa rauhassaan. Liftasimme vielä saman päivän aikana Zagrebiin, Kroatian tupakansavuiseen pääkaupunkiin.

/Croatia is full of extremities: You can grill yourself in Split's sunbeaches with other tourists or go to listen hc punk in squat Medika in Zagreb. Melting heat turns into shaking of cold under the blankets and you can find yourself on the streets of a city after hiking in the woods.

Our journey went through Split, Plitvice and Zagreb. Out of these three, Split was most expensive and touristic. It was almost impossible to find a place to sleep from over booked hostels in the middle of night. Couple days taking sun in the beautiful city was fun but I was happy when we jumped into a bus to take us in Plitvice.

There is a new hostel (Falling lakes) opened in Plitvice about a month ago. Actually it is area's first hostel and it's staff is ready to help you with anything. We spent there one night and went to the lakes - to walk behind japanese tourists. We were luckily saved by a small hike route wich went through forest. It was totally peaceful there. During the same day we still hitchhiked to Zagreb, the capital of Croatia full of cigarette smoke.

-Anna

First impressions

Ensivaikutelmat Kroatiasta: Onnellisia ja ystävällisiä ihmisiä, joita asiakaspalvelu ei juurikaan kiinnosta, rentous ja valoisuus.

/First impressions of Croatia: Happy and helpful people who aren't into custom service, easiness ja brightness.

-Anna