Albania

Avajaisia ja näyttelyitä

Lapista Helsinkiin ja suoraan Jukka Malella tikkaille roikkumaan ja ripustamaan! Yhden illan hengähdys, kuvien muokkausta, printtausta ja kehystämistä, jonka jälkeen Lahteen takaisin jo niin tutuille tikkaille. Yli sata metriä narua ja 69 taulua, päivä kuluu nopeasti. Uudet avajaiset ja myöhemmin kritiikki.

Vuosi on ainakin lähtenyt mieluisasti ja vauhdikkaasti käyntiin. Näyttelymme ovat vielä avoinna ja tahtoisin toivottaa kaikki tervetulleiksi! Qershi Dhe Lavazh -näyttely Jukka Malella 7.2. asti (Facebook event -linkki), jossa esillä on viime kesänä kuvaamani Qendra Lira -sarja parilla extra kuvalla. Galleria oyoyssa, Kakaduja ja henkirikoksia -näyttelyssä, (Facebook event -linkki) puolestaan kokonaan uusi teoskokonaisuus, josta laitan myöhemmin lisää kuvia.

/From Lapland to Helsinki and straight to Jukka Male museum. On the ladders and hanging the pictures. Opening parties and one evening of rest. Then editing photos, printing and framing. To Lahti back to yet so familiar ladders. More than one hundred metre of string and 69 prints. Day goes quickly. New openings and critique.

The year has started pleasantly and rapidly! 

-Anna

 

Kuva/Pic: Pinja Saarela

Mirupafshim, Albania!

Albania jäi taakse sunnuntaina, kun lähdin liftaamaan kohti Podgoricaa, Montenegroa. Kyyti rajalle onnistui helposti ja rajalta matka jatkui montenegrolaisen rekkakuskin kyydissä. Vietin viimeisen päivän Albaniassa Shkodra järvellä melomalla ja katselemalla auringonlaskua. Varsin onnistunut lopetus siis.

Podgorica ei yhden päivän pikavisiitin aikana ehtinyt hämmästyttämään minua. Sunnuntaisilla kaduilla kulki nuoria raskaana olevia naisia lastenkärryjen kanssa, muuten kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni ja hiljaisuus levinnyt kaupunkiin.

Podgoricasta lähdin aamulla bussilla Sarajevoon. Kahden tunnin bussissa istumisen jälkeen julistin sen hiljaa mielessäni elämäni upeimmaksi bussimatkaksi. Tiet kiemurtelivat vuoren rinteitä pitkin ja pienet kylät näkyivät kaukana alhaalla.

Sarajevo tuntuu raikkaalta Albanian jälkeen. Pelkän Mäkkärin mainoksen näkeminen sai suupielet nousemaan ylöspäin - sivistys, täältä tullaan (lisäksi olen aivan totaalisen kyllästynyt albanialaiseen perinneruokaan, pizzaan ja kreikkalaiseen salaattiin)! Erilaiset baarit, taidegalleriat ja kahvilat, joissa istuu muitakin kuin albanialaisia setiä pienten espresso kuppiensa kanssa, ovat virkistävää, jopa tarvittua, vaihtelua. 

/I left Albania behind me on Sunday when I hitchhiked to Podgorica, Montenegro. I spent the last day in Albania kayaking and watching the sunset on the lake Shkodra. It was a perfect ending.

Podgorica didn't has the time to amaze me during the one day I spent there. Streets were empy except the ladys with their strollers, stores closed and the whole city was quiet.

From there I took the bus to Sarajevo in the morning. After two hours I quietly pronounced it as the most spectacular busride I have ever been. Roads were on the edge of the mountains and you could see the tiny villages far away underneath.

Sarajevo feels so fresh after Albania. McDonald's commercial made me smile - civilisation, here I come (I'm also so done with the traditional albanian cuisine, pizza and greek salad)! All kinds of bars, art gallerys and cafes, which aren't full of albanian men with their tiny espresso cups, are welcomed, and needed, change.

-Anna

Roadtrip

Beratista on jo ehditty pitkälle - ja takaisinkin päin.

Vuokrasimme Aten ja Jussin kanssa Tiranasta auton, jonka lempinimeksi muuntui nopeasti Soffe, jolla lähdimme aavemaisen tyhjän ja tuulisen Velipojen kautta pohjoiseen, Shkodren kautta kohti Thethiä ja Albanian alppeja.

Vuoristossa kiemurtelevan asfalttitien päätyttyä jouduimme hylkäämään matalapohjaisen Fiatimme tien varteen ja jatkamaan matkaamme jalan. 13 kilometriä ja muutamaa tuntia myöhemmin (valokuvaajaporukalla lyhyessäkin matkassa saattaa kestää tuplasti, kun joku haluaa ottaa kuvan vuohesta, toinen vuoresta, samaan aikaan kun kolmas sommittelee linssillään sisiliskoa neliöformaattiin) löysimme itsemme vihdoin lumihuippuisten vuorien ympäröimästä solasta.

Auto on nyt palautettu takaisin Tiranaan (ihme kyllä vielä ehjänä kuoppaisten ja huonokuntoisten teiden jälkeen) ja alkuperäisistä suunnitelmistani huolimatta lähdin Montenegron sijasta etelään, Sarandeen.

Albania on vieläkin minulle täysin käsittämätön maa, joka alkaa kylläkin jo tuntua tutulta. Kolmella sanalla kuvailisin Albaniaa kauniiksi, takapajuiseksi ja keskeneräiseksi. Ihmiset ovat uskomattoman aitoja, ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

Tuntuu, että Etelä-Albaniallakin on vielä jotakin uutta tarjottavaa.


/It has been a long way from Berat - and now I actually had come backwards

We rented a car for a couple of days from Tirana and drove through windy and empty Velipoje to north and towards the Albanian alps. After the curvy paved road along the mountains ended, we abandoned our Fiat next to road and continued on foot. Couple of hours later we found ourselves in Thethi, a valley surrounded by mountains with snowy peaks.

If I had to describe Albania in three words, they would be beautiful, backwater and unfinished. People are unbelievable friendly, hospitable and honest. 

I decided to continue back to south, to Sarande, even though I originally planned to leave in Montenegro. It just feels like Albania still has something new to offer. 

-Anna