Factory

Se, mitä eniten ihailen tässä maassa ei ole yleinen turvallisuus tai armeija, vaan se, miten kaiken hulluuden keskellä ihmiset jatkavat omaa normaalia elämäänsä. Tämä puoli löytyy tietenkin myös Hebronista

Vierailin pienellä perinteisellä karkkitehtaalla sekä lasinpuhaltamolla ja pysähdyin katselemaan keramiikan maalausta verstaalle ja kenkien korjausta kadulle. 

Sain myös kutsun vierailemaan perinteisessä palestiinalaisessa kodissa. Istuin naisten puolella taloa, timantein koristellulla nahkasohvalla juoden vettä pienestä pikarista. Talon nuoremmat naiset liikkuivat huoneesta toiseen tarjoillen kahvia miehille toisessa huoneessa, palaten keskustelemaan sen jälkeen naisten pariin. Joka kerta uudelleen riisuen ja pukien hijabinsa.

Tällaisessa paikassa todellakin toivoisin kielitaidoltani enemmän kuin muutaman kohteliaisuussanan, mutta samalla olin enemmän kuin kiitollinen nähdessäni palestiinalaisten päivittäistä elämää ja tapoja.

/What I really admire in this land is not the security or the army. It is common people and how they continue their living in the middle of the madness. This side can also be found in Hebron.

I visited a small traditional candy factory and stopped to watch glass blowing, ceramic painting and repairing shoes on the streets.

I also got an invitation for a coffee in a traditional palestinian home. I was sitting on the women side on a leather couch with a diamond decoration sipping some water from a small goblet. The younger women of the family were moving from room to room serving coffee on the men's side and then returning to chat with the women. Everytime dressing or undressing their hijab.

In a place like that I really hoped that my vocabulary would contain more words that just the basic compliment sayings but at the same time I was more than grateful of these oppurtunities to see the daily living.

-Anna