Mirupafshim, Albania!

Albania jäi taakse sunnuntaina, kun lähdin liftaamaan kohti Podgoricaa, Montenegroa. Kyyti rajalle onnistui helposti ja rajalta matka jatkui montenegrolaisen rekkakuskin kyydissä. Vietin viimeisen päivän Albaniassa Shkodra järvellä melomalla ja katselemalla auringonlaskua. Varsin onnistunut lopetus siis.

Podgorica ei yhden päivän pikavisiitin aikana ehtinyt hämmästyttämään minua. Sunnuntaisilla kaduilla kulki nuoria raskaana olevia naisia lastenkärryjen kanssa, muuten kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni ja hiljaisuus levinnyt kaupunkiin.

Podgoricasta lähdin aamulla bussilla Sarajevoon. Kahden tunnin bussissa istumisen jälkeen julistin sen hiljaa mielessäni elämäni upeimmaksi bussimatkaksi. Tiet kiemurtelivat vuoren rinteitä pitkin ja pienet kylät näkyivät kaukana alhaalla.

Sarajevo tuntuu raikkaalta Albanian jälkeen. Pelkän Mäkkärin mainoksen näkeminen sai suupielet nousemaan ylöspäin - sivistys, täältä tullaan (lisäksi olen aivan totaalisen kyllästynyt albanialaiseen perinneruokaan, pizzaan ja kreikkalaiseen salaattiin)! Erilaiset baarit, taidegalleriat ja kahvilat, joissa istuu muitakin kuin albanialaisia setiä pienten espresso kuppiensa kanssa, ovat virkistävää, jopa tarvittua, vaihtelua. 

/I left Albania behind me on Sunday when I hitchhiked to Podgorica, Montenegro. I spent the last day in Albania kayaking and watching the sunset on the lake Shkodra. It was a perfect ending.

Podgorica didn't has the time to amaze me during the one day I spent there. Streets were empy except the ladys with their strollers, stores closed and the whole city was quiet.

From there I took the bus to Sarajevo in the morning. After two hours I quietly pronounced it as the most spectacular busride I have ever been. Roads were on the edge of the mountains and you could see the tiny villages far away underneath.

Sarajevo feels so fresh after Albania. McDonald's commercial made me smile - civilisation, here I come (I'm also so done with the traditional albanian cuisine, pizza and greek salad)! All kinds of bars, art gallerys and cafes, which aren't full of albanian men with their tiny espresso cups, are welcomed, and needed, change.

-Anna